Haluan kertoa sinulle tarinan. Yhden koulukiusatun tarinan.
”Koulukiusaaminen alkoi kohdallani ensimmäisellä luokalla. Olin aina vääränlainen. Liian lyhyt. Liian pullea. Liian kaikkea. Sain osakseni ilkeitä sanoja koko ajan. Yritin olla niinkuin ei tuntuisi missään. Pahimpia hetkiä oli, kun ohimennen minua potkaistiin ja samalla naurettiin ilkeästi. Sama jatkui ja jatkui. Ala-asteella tämä kyllä huomattiin opettajien keskuudessa, mutta siihen ei puututtu millään tavoin. Opettajat kysyivät välillä mistä mustelmat ovat tulleet tai miksi itken. Kun kerroin, ei tapahtunut mitään muuta kuin että kaikki jatkui niin kuin ennenkin. Päätin vaihtaa koulua, kun yläaste alkoi. Vaikka en tuntenut tuosta koulusta ketään, kiusaaminen jatkui. Sillä erolla kylläkin, että minua ei enää satutettu fyysisesti. Mutta henkisesti sitäkin kovemmin. Sairastuin anoreksiaan ensimmäisen kerran 7. luokalla. Yläaste meni painollaan, mutta 9. luokalla aloin olla jo niin hyvä olemaan näkymätön, että aloin saada olla rauhassa. Menin ammattikouluun ja kappas, ilkeitä sanoja alkoi taasen tulemaan. Syömishäiriö nosti enemmän päätään. Kiusaaminen näkyi minussa kaikin tavoin. Olin arka ja pelokas, niin pelokas että jos koulussa piti sanoa jotain, tärisin ja voin pahoin. Kiusaaminen on jättänyt elämääni ikuisen pelon ja epävarmuuden. Edelleen näin jo vanhempana, pelkään nuorisojoukkoja. En ole kokenut olevani arvokas enkä arvostettu aikuisten keskuudessa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.”
Näitä tarinoita on yhtä monta kuin on kiusattua. Olemme täällä jos haluat kertoa omasi meille, se helpottaa. Tarinaasi ei julkaista missään. Se on vain meidän välinen ja voimme vaihtaa ajatuksia.
kiusaton@gmail.com
